Nuoret tekevät taidetta vaietuista asioista

Viime viikolla mediasta ja teatterista kiinnostuneet nuoret kokoontuivat Meriharjun luontotalolle tekemään taidetta siitä, mistä yleensä vaietaan. Tästä tämän vuotinen leiri saikin nimensä, ”Mistä sinä et puhu”. Pitkin kevättä on järjestetty Mistä sinä et puhu –työpajoja, joissa vaikeita asioita käsiteltiin esimerkiksi tanssin ja musiikin kautta.

Helsingin kaupungin sykkeestä alle tunnin matkan päässä sijaitseva luontotalo antaa oivalliset puitteet kesäisen leirin järjestämiselle. Linnut laulavat ja aurinko paistaa vihertävien lehtien lomasta. Hiljaisuudesta päätellen ei uskoisi, että täällä on 32 12–18-vuotiasta nuorta. Kuitenkin sisällä tilanne on toinen. Nuoret juttelevat niitä näitä iästä, sukupuolesta tai mistään muustakaan riippumatta, ja puheen sorina täyttää koko talon. Yhteishenki on selvästi huipussaan.

– Uudet kaverit ovat olleet tällä leirillä yksi parhaista asioista, auringon lisäksi tietenkin, Hanna Oskarsson, 16, naurahtaa.

Tämä on Oskarssonin neljäs kerta kyseisellä leirillä. Teatteria hän on harrastanut kahdeksan vuotiaasta saakka ja puolitoistavuotta sitten hän liittyi Nuorten Ääni -toimitukseen. Kaikki eivät kuitenkaan ole näin kokeneita. Mukaan voi tulla myös nuoria, jotka haluavat vain testata erilaisia taiteen lajeja. Oskarsson ei näe ikä- ja kokemuseroa haittana. Sen ansiosta aiheisiin saadaan uusia näkökulmia.

– Leirin päätarkoitus on, että nuoret ymmärtävät, ettei kaikessa tarvitse olla heti hyvä. Täällä saa rauhassa etsiä ja kokeilla, teatteri-ilmaisun ohjaaja sekä leirin pääohjaaja Samuli Mäkisalo sanoo.

Esimerkiksi piirtämisen ja askartelun avulla vaikeita asioita on helpompi lähestyä.

Mistä sinä et puhu -teemaa toteutetaan esitysten, leikkien, pelien ja harjoitusten avulla. Oskarssonin mukaan vielä ei ole käsitelty erityisen syvällisiä tai rankkoja aiheita.

– Ehkä sitten leirin loppupuolella. Toivottavasti, Oskarsson sanoo.

Hänen mukaansa vaikeiden asioiden käsittely puhumalla on yhtä helppoa taiteenkin avulla. Teatterin hän kuitenkin nimeää hyväksi keinoksi, koska se vaikuttaa ihmisiin ja siihen on helppo samaistua.

– Usein ei tule vastaan tilannetta, jossa saisi rauhassa ja turvallisesti jutella. Jos ei puhu vaikeista asioista, ne patoutuvat ja räjähtävät sitten jossain vaiheessa, Mäkisalo kertoo.

– Taide on hyvä keino, koska sen lajeja on niin paljon. Kaikki eivät ole kaikkia varten. Nuorten on usein vaikea avautua, jos heiltä vain kysyy suoraan, hän jatkaa.

Tasapaino hauskan ja kesäisen leirin sekä vaikeita ja rankkoja asioita käsittelevän viikon välillä syntyy, kun uskalletaan nauraa itselle ja muille, ketään tietenkään loukkaamatta. Esimerkiksi näyttelypajassa käsitellään noloja tilanteita liikeilmaisun avulla kun taas kuunnelmissa käsitellään rankempiakin aiheita, joista nuorten on hankalampi puhua muille.

Leiriläisten hyvä fiilis huokuu pitkälle: kaikkia kannustetaan eikä yhdessä nauramiselle ole tulla loppua.

– On hienoa, että joka vuosi näkee, millainen merkitys tällä leirillä on nuorille. Kyllä tämä on sellainen vuoden kohokohta, ja varmasti järjestetään ensi vuonnakin, Mäkisalo nyökyttelee.

Leiripäivä alkaa usein yhdessä leikkimisellä ja tutustumisella ja jatkuu työpajoihin, joissa pienemmissä ryhmissä tehdään jotain teatteriin tai mediaan liittyvää.

 

Teksti: Viivi Vakula, kesätoimittaja

Kuvat: Alina Heikkilä, kesätoimittaja